torstai 9. elokuuta 2012

Vähä jottain


 Tuntuu, että bloginpitäminen ei oikein tahdo sujua. Edellisen blogin hylkääminen ja kuvien yht´äkkinen katoaminen on saanut minut jotenkin kankeaksi. Ihankuin tapahtunut olisi jotenkin halvaannuttanut minut, en meinaa saada takaisin sitä intoa ja intohimoa, jota ennen tunsin kun löysin jotakin kuvaamisen arvoista ja kiikutin sitten sen kuvan tarinoineen blogiin teidän nähtäväksi. Olin niin tohkeissani kun sain näyttää teille, että nyt se kukkii, nyt on tapahtumassa puutarhassa jotakin ihanaa....

Kamerankin kanssa kuljeskelu on puutarhassa jotenkin päämäärätöntä...

Tiedän kyllä, että puutarhastelun intohimo, valokuvaaminen ja kaikesta ihastuttavasta kertominen täällä blogissa kytee minussa jossakin sisimmässä. Se paras vire vaatii kai vielä vähän aikaa jotta tuntisin tämän blogin niin tuttavalliseksi ja kotoisaksi kuin vanhan blogin.  Koko blogimaailmakin tuntuu jotenkin vieraammalta, ja kommentointikin tuntuu hullulta, kun en meinaa vielä muistaa uutta osoitettani, enkä ole sinut bloggerin ja google- minän kanssa...

 Minulla ei ole aikomustakaan jättää blogin pitoa. Eikä teitä ihania blogiystäviä. Kiitollisena ja nöyränä iloitsen teidän kärsivällisyydestänne ja lämpimistä tervehdyksistänne kommenttilaatikossa. Olen jo suunnittelemassa matkaa teidän kaikkien luo ihaniin puutarhablogeihinne.

Tänään kuvasin afrikkalaisen kuningattaren ja syysleimujen alkavan kukinnan ja leikkasin pois kuihtuneita päivänkakkaran varsia ison kasan.  Löysi kukkapenkistä heleän vaaleansinisen kärhön, jonka olin keväällä sinne istuttanut. Koitin kuvata perhosiakin. Kamerasta vain loppui akku, ja nyt se akku on ladattava täyteen ennenkuin saan uudet kuvat kamerasta koneelle. 

Puutarha ei onneksi piittaa siitä, jos puutarhastelija joskus uuvahtaa. Se jatkaa omaa villiä elämäänsä ja tekee oman halunsa mukaan. Vaikka puutarhastelija ei ehtisi kuin vilkaista paratiisiaan, kukat tekevät silti kaikkensa näyttääkseen mahdollisimman viehättäviltä.


No. Elämähän se on semmoista, ettei kaikki mene kuten Strömsöössä. Silti kukaan ei kiellä iloitsemasta. Uuvahtanutkin puutarhuri voi nauttia olostaan paahteisella nurmikolla. Katsella kuinka lapsilla on hauskaa hellepäivänä juosta vettä suihkivan sadettimen ohi.


Täältä tullaan! Hitaasti mutta varmasti...


4 kommenttia:

  1. Mullakin tuli tuollainen vajaan kahden viikon tauko blogistaniasta, kesälomareissusta johtuen. Eikä tehnyt tiukkaakaan, vaikka etukäteen niin ajattelin:)
    Nyt sitten hissuksiin taas mukaan kuvioihin;)

    VastaaPoista
  2. Kiva tavata jälleen. Aurinkoisia loppukesän päiviä!

    VastaaPoista
  3. Löysinpäs uuden blogisi! :) Minua laiskempaa bloginpitäjää ei taida löytyäkaan! :D Mukavaa taas nähdä kuviasi! Hyvää loppukesää ja syksyn alkua!

    VastaaPoista
  4. Pioni: Juu, kyllä kesälomalla keksii paljon muutakin puuhaa kuin blogin pitäminen :) Käynnistellään, käynnistellään...

    Piri: Niin on, kiva tavata! Aurinkoa sinunkin syksyyn!

    Anu w: kivaa kun löysit tänne! :) Hyvää syksyä sinullekin!

    Nautitaan kuulaista syyspäivistä!

    VastaaPoista

Kommettisi tekee iloiseksi!