torstai 13. kesäkuuta 2013

Kivikkokukkamaa on valmis!

Kuljeskelisin vain suupielet korvissa ja katselisin ja ihastelisin. Olen aika tohkeissani!




Vuosi sitten kaivinkone kaivoi saunaan vesijohdon, ja maasta nousi hurja määrä kauniita kiviä. Ennenkuin kukaan ehti ajatella, että kivet pitäisi kuljettaa jonnekin pois, ilmoitin, että tarvitsen niitä ehdottomasti! Osoitin kiville paikat, ja kaivurin kuljettaja teki työtä käskettyä, ja kantoi kauhassa kivet pitkin pihamaata. 

Koko kuluneen talven pyörittelin mielessäni kaikkai mahdollisuuksia, joita isot luonnonkivet mahdollistaisivat. Halusin kukkivia pieniä puita, maanpeittoperennoja, atsaleoja, ja kiemurtelevan polun; kaiken sinne kauniiden isojen kivien lomaan. Halusimme myös että istutuksesta tulisi aikaa myöten näkösuoja saunan terassilla vilvoittelijoille.

No, sittemmin sairastuin, ja ilmeni, ettei minusta olekkaan fyysiseen työhön. Ratkaisimme asian niin että seuraavana kesänä olisi puutarhan vuoro, emmekä ottaisikaan kirvesmiestä rakentamaan vaan ottaisimme meille puutarhuriopiskelijan työharjoitteluun. Oman ammattini puolesta sovelluin itse työharjoittelun ohjaajaksi. Kun läheisestä puutarhaoppilaitoksesta löytyi ihana opiskelija, joka olisi halukas tekemään töitä kotipuutarhassa, alkoi etupihan suunnitelmat saada enemmän tuulta purjeisiin.

Laitetaanpas vertailun vuoksi kuva toukokuun puolivälistä. Tältä siis kivikkokukkamaa näytti vielä reilut kolme viikkoa sitten:



Tänään näyttää tältä:


Vuohenputket ja vadelmapöheliköt ja muut rikkaruohot on joutuneet kaksinkertaisen suodatinkankaan alle piiloon. Kasvit ovat löytäneet paikkansa, ja polku muotonsa.
Yhdessä opiskelijan kanssa suunnittelimme istutukset luonnosteni pohjalta, ja kävimme taimiostoksilla. Toteutuksesta kunnia kuuluu ihanalle kultaiselle opiskelijalle, minä toimin työnohjaajana, opastajana ja innostuneena sivustaseuraajana. ;)

Vähän siinä vielä tontilta siirretyt kasvin nyyköttävät siirrosta väsähtäneinä, mutta muuten on ihan valmista. Taustalla näkyy valkoinen suodatinkangas saunan edustalla. Sinne tulee paikka puutarhakeinulle. Multaakin sinne levitetään, ja siihen kylvetään matalia niittykukkia. Toiveena on helppohoitoinen ruohonleikkuusta vapaa vyöhyke.


Puuvartisia kasveja joita kivikkoon istutettiin valmiiksi paikalla kasvavien lasten nimikkokirsikkapuiden ja seljapensaan lisäksi:
helmiorapihlaja, purppuratuomi, tuohituomi, sirotuomipihlaja, ja helmipihlaja
kevätatsalea, kanadanatsalea, sekä Kullannuppu- atsalea
norjan- keiju- ja ruusuangervoja sekä seppelvarpuja ja lamoherukoita
japaninhortensia, kääpiövuorimäntyjä, tuivioita ja matalakasvuisia katajia
valkoinen Whiteswan- alppikärhö, Nelly Moser- jalokärhö, sekä sininen viinikärhö Emile Plater

Perennoita:
konnantatar, tuoksukurjenpolvi, rönsyakankaali, jalopähkämö, poimulehti, turkestanin maksaruoho, sammaleimu, ketohärkki, suikeroalpi, keltapäivänlilja, kevätkaihonkukka, peurankello, sinivuokko, kivikkokurjenpolvi, syyshohdekukka, purppurakeijunkukka, jalokurjenpolvi, töyhtöangervo, kallionauhus, ritarinkannus, syysasteri, metsämansikka, tarha- ja kultatyräkki, kevätesikko, ukonhattu, kalliokielo, taatankurjenmiekka, verikurjenpolvi, pikkukurjenmiekka, muurikello, kissankello, pulskaneilikka...
Unohdin varmaan listasta vielä jotakin...

Iso osa perennoista on siirretty tontilta. Paljon on vielä tyhjiäkin kohtia, mutta monet kasveista on tarkoituksella valittu niin että niistä tulisi maata kokonaan peittävä kasvusto. Ja tietysti voin jatkossa vielä vähän lisäillä kaikkea ihanaa mitä mieleen juolahtaa. Peruskasvisto on nyt joka tapuksessa istutettu.


Polku on kovasti mieleeni, ja varsinkin pikkuapulainen on ihastunut juoksentelmaan pitkin polkua ja hyppimään kivillä.
Taustalla näkyy, että multaa on vielä aika paljon jäljellä vihreän pressun alla. Lehdetön kirsikkapuu odottaa leikkausta vielä, se sai viimetalvena pahasti pakkasvaurioita. Onneksi tyveltä versoo pirteä uusi puun alku.

Kaikki näyttää niin hienolta!



Tässä vielä kuvakulma tuolta multakasan vierestä talolle päin.


Olen aika tohkeissani. On paljon muitakin kukkakuvia, niihin palaan myöhemmin.

2 kommenttia:

Kommettisi tekee iloiseksi!