torstai 5. toukokuuta 2016

Kiri kiri- kameran tyhjennys- keväälle tilaa


Tässä tulee sitten kuvapläjäys operaatiosta kameran tyhjennys, jotta kevätkuvat, joita joskus ehdin kuvata, saavat kamerassa tilaa. Täytyy kirittää täällä blogissakin ja pläjäyttää kaikki kuvat ennen tätä hetkeä kerralla tänne romsis vain, niin ei jää rästiin kaikki kuulumisten kertominen...
 (Makroputken korjaus olisi muuten maksanut 260 euroa. Luulen sillä hinnalla saavani jo uuden paremmilla ominaisuuksilla. Kevään pienet ihmeet tarvitsisivat juurikin makroputkea, ja tuntuu ettei perusputkella saa oikein mistään kotoisin olevia kuvia..)


Pääsiäisen tienoilla oli hetken verran aikaa rauhoittua, kun oltiin koko perhe terveenä ja meillä oli kaikilla vapaata. Tavattiin rakkaita ihmisiä, syötiin hyvin ja etsittiin pääsiäismunia.

Palmusunnuntaina lapset kävivät virpomassa mummulassa, ja askarreltiin monta hienoa virvontaoksaa. Hankkimani höyhenpussi oli jotenkin salaperäisesti kadonnnut askarteluvälinelatikosta teille tietymättömille, joten piti keksiä jotakin muuta koristusta oksiin. 
Tehtiin huovasta tipuja ja silkkipaperista hörsökukkasia. Tuli oikein hienoja oksia. 


Samaan aikaan kun me suomalaiset vietimme palmusunnuntaita ja valmistaudumme pääsiäiseen, afgaanit viettivät uutta vuotta. Yllättäen meidän kevätperinteemme ovat hämmentävän samanlaisia, vaikka juhla on eri, ja kulttuurit melkoisesti erilaiset. Töissä sain tutustua tähän heidän hienoon juhlaansa.
 Uusi vuosi on Afganistanissa 21.3.. Silloin ystävät kokoontuvat yhteen juhlimaan uutta kevään tuloa. Kaikki ruoka ja muu rekvisiitta symboloi uuden elämän alkua tavalla tai toisella. Juhlaruokapöydässä on tarjolla 12 darinkielen s- kirjaimella alkavaa ruokaa tai asiaa, koska myös kevät alkaa s- kirjaimella. Rekviisiittaan kuului kukat, peili, kynttilät, ja rairuoho sekä maalatut munat.



 Kun aloimme kylvää pääsiäistä varten rairuohoa, ei oikeastaan tarvinnut kauaakaan selittää, mistä on kyse - myös afgaanit kasvattavat ruohoa koristeeksi. He myös todellakin maalaavat myös munia vesiväreillä kuten mekin. 

Rekvisiitan lisäksi ruokia olivat mm. omenat, appelsiinit, makseiset, pikkuleivät, erilaiset pähkinät sekä taatelit ja rusinat. Lisäksi tarjolla oli taateliviinietikkaa, ruusuvettä sekä säilöttyä pinaattia sekä jotakin hapanrypäleeksi kutsutusta hedelmästä jauhettua sumac- nimistä maistetta, jota kuulemma käytetään kebabin tarjoilussa pöytämausteena. 


  Itselleni ehkä kaikkein hämmentävin makukokemus oli tuossa oikean puoleisessa säilyketölkissä tarjolle tuotu ruoka.


Maistaessani ensimmmäisen lusikallisen tätä ruskeaa ruokaa, itselleni tuli kummallinen olo, että aivankuin olisin joskus lapsuudesssani maistanut jotakin vastaavaa... Konteksti oli minulle niin kummallinen etten ihan heti hoksannut, miksi se maistui niin tutulta. 
- Uskokaa tai älkää - se  oli mämmiä!  Hämmentävää!

Pääruuaksi nautimme naudalihakastiketta, riisiä, ja pinaattimuhennosta sekä leipää. 
Seuraavana aamuna töihin tullessani sain vielä henkilökohtaisen voimaa antavan annoksen tulevaa vuotta varten;  Vedessä oli yön yli liotettu erilaisia kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä sekä tuoreita viinirypäleitä. Jokainen vesilasissa oleva hedelmä tai pähkinä symboloi tiettyä ruumiin osaa, kuten aivoja, sydäntä, munuaisia, lihaksia jne, ja kyseiset ainekset toivat onnea ja terveyttä tulevalle vuodelle kokonaisvaltaisesti. Tämä herkku on Afganistanissa tärkeä osa juhlaa erityisesti maanviljelijöillä, ja siinä hedelmiä ja pähkinöitä nauttiessa toivotetaan onne tulevalle kasvukaudelle, ja terveyttä ja voimaa tulevan satokauden töihin.

 Nyt kun tarkemmin ajattelen, niin ehkä meidän pääsiäisperinteemme ovatkin paljon vanhempaa perua ja kotoisin paaljon kauempaa, kuin aluksi olin ajatellut. Lähi-Idässä uutta vuotta on vietetty keväällä meikäläisen pääsiäisen tienoilla ja kauan ennen ajanlaskumme alkua. Kristiuskokin on saanut Lähi-Idässä alkunsa. 

---------------------------------------------

Samanaikaisesti kotosaalla odotettiin uutta hauvavauvaa kotiutuvaksi. Fiina saa vähän seuraa vanhoille päivilleen.


Tässä se meidän Huugo nyt sitten on.





Tätä nykyä meillä eletään kuin missä tahansa vauvaperheessä - aamulla herätään tarmoa täynnä kello viisi, ruokaa ja leikkiä ja unta mahtuu päiviin tasaisesti, eikä mikään ole ihanampaa, kun jälleennäkeminen joka aamu uudelleen! 
Huugosta kuoriutuu vielä ihan hyvä lintukoira - Eräänä aamuna se haukkui rastasparven pellolta puuhun, ja hetkenkuluttua pyysi korvat luimussa syliin kun kuovi lensi laulaen pihan yli. 

Fiinan kanssa ne tulevat juttuun ihmeen hyvin, kun ajattelee, että Fiina on ollut erakkoluonne lähes koko ikänsä. Huugo tekee perässä kaiken mitä Fiinakin tekee.



 Kevät on sateiden ja ihanan lämpöaallon ansiosta tullut vauhdilla. En ole kaikilta kiireiltäni oikein ehtinyt mukaan kameroineni tänä vuonna. 

Kevään ihme on aina uusi.


Lapset keräsivät jälleen kevätkimppuja.




Tekee niiiiiiiiin hyvää, kun on taas kevät ja lämmin!

Olkoon kaikkien teidän ihanaisten uusien ja vanhojen blogiystävien kevät täynnä kaikkea mahdollista ihanaa ja hyvää!


2 kommenttia:

  1. Suloinen Huugo-vauva!
    On se kuule eräänlainen etuoikeus saada työskennellä monikulttuurisessa työympäristössä ja päästä tutustumaan muualta tulleiden perinteisiin ja elämäntapoihin. Antaa perspektiiviä oman elämän tarkasteluun.
    Ihana kevät on tässä ja nyt. Nautiskellaan!

    VastaaPoista
  2. Ihana Huugo.
    Niin, nyt voimme vihdoin nauttia lämpimästä ja auringosta.

    VastaaPoista

Kommettisi tekee iloiseksi!